Opiskelijat valmistivat lehtevää lehtitaikinaa.
Leikkasimme kaulatusta lehtitaikinasta pikkusia pyöreitä aihioita.
Emme antaneet lepoa tarpeeksi aihioille vaan tuikkasimme ne heti kaulauksen jälkeen uuniin.
Tässä oli oivallinen oppimistilanne - lehtitaikina lähti elämään omaa elämäänsä...
Kyllä kummasti jokaisella veti suuta hymyyn kun näimme tuloksen.
Opiskelijat ristivät nämä "toukiksi".
Tässä jälleen opimme kuinka tärkeää on lehti- ja voitaikinatuotteille antaa riittävä lepo ennen uuniin laittamista. Tuotteet on hyvä paistaa vasta seuraavana päivänä, jolloin syntyy ryhdikkäitä tuotteita, eikä tuotteet lähde kaatumaan.
Nämä tuotteet opiskelijat ristivät "vessanpytyiksi"!
Taas veti suun hymyyn, koska eräät näistä tuotteista todellakin oli vessanpyttyjä jopa niin että oli kansikin ilmaantunut leivokseen.
Lähtötilannehan oli ihan ryhdikäs ja oikein tehty -
mutta muistetaan paistaa tuotteet vasta seuraavana päivänä .
Ihanaa on leipomisessa se, että joskus kun kaikki ei mene niin kuin pitäisi, voi kuitenkin yhdessä pähkäillä mistä mikin juttu mahtoi johtua? Ja onpa joskus käynyt niinkin, että olemme uunista otettua tuotetta katsoneet silmät pyöreinä, että mitä ihmettä on tapahtunut?
Usein saamme selityksen asioille -
mutta joskus olemme jopa jääneet vain pähkäilemään.....
mistähän se voisi johtua.
Fysiikkaa...kemiaa... ja taikuuttahan leipominen on.
